Mukavat pakkaskelit alkaa olla, voi taas vähän liuutella Volvoa nelivedolla :)
Kävin "heittämässä" Tiinan töihin Tapiolaan ja arvoin, menisinkö kaffeelle Stockmannille, mutta päätin sitten kuitenkin käväistä meidän pikkukaupan kautta ostamassa aamuteepullat ja pitkästä aikaa kestileipää, ihan vaan vaihteeksi oman leipomisen lomaan...
Jo mennessäni panin merkille, että kaupan oven viereen oli taas siististi parkkeerattu rollaattorin näköinen kulkupeli ja tullessani kassalle tämän kulkuvälineen haltija oli edelläni.
Siinä hän vähän huojui ja kuin anteeksi pyydelleen sanoi, että "en minä humalassa ole, mutta kuulo on vähän huono, kun vahingoittui sodassa". Kaupan kassarouvat avustivat hänen tavaroitaan kassiin ja edelleen kulkupeliin.
"Artturi tykkää käydä kaupassa, vaikka kyllä me hänelle nuo tavarat kuljetetaankin", sanoi kaupan omistajaperheen rouva. Yhdessä totesimme, että se on varmasti tärkeää päästä näkemään muita ihmisiä.
Samalla siinä keskustelimme tuosta kulkupelistä ja totesin, että vähän tuo liukkaus voi jo olla vaarallistakin, kun ei se meno niin vakaalta näyttänyt.
Autoon mennessäni katselin sitten, kun tämä teräsvaari oli menossa kohti suojatietä ja ajattelin, että ehkä kiepasen toista kautta niin en häiritse hänen menoaan ja voi rauhassa hän sitten ylittää suojatien.
Silloin näin, miten hän polkasi nelipyöräisen kulkuvälineen vauhtiin pieneen alamäkeen ja hurrutteli suojatien yli ja edelleen jalankulkuväylälle potkuttelemaan ja hidastuen sitten taas tasamaalla.
Ei siinä mitään odotteluja tarvinnut, lämmin mieli tuli - pojat on poikia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti